Jarkko Varvio

Kirjoittaja

Olen nyt 10 vuotta haistellut yritysmaailman tuulia ja on tilannekatsauksen paikka. Näin entisen joukkueurheilijan näkökulmasta on näiden vuosien aikana jo monenlaista koettu ja nähty, joten parin vuoden pyrähdyksestä ei voida sanoa enää olevan kyse.

Minulla ei ollut esimiesasemasta aikaisempaa kokemusta, mutta toisaalta tiimien dynamiikasta ja joukkuehengestä on hankittu kokemusta vuodesta 1977 lähtien ja se on karttunut käytännöstä, ei auditorioista. Tappioputket, kriisipalaverit, potkut, menestys, ammattilaisuus, loukkaantumiset yms. on koettu, mutta hienoimmat muistot joukkueurheilusta ovat silti ihana arki joukkueiden kanssa, harjoitukset ja pukukoppielämä sekä jatkuvuus. Pitkäjänteinen työ jatkui joka aamu sarjataulukon tilanteesta huolimatta. Aina mentiin eteenpäin, sillä murehtimaan tai leijumaan ei voinut jäädä. Jos joku jäi, joukkue reagoi kyllä tilanteen vaatimalla tavalla. Työilmapiiri oli joka joukkueessa, jossa pelasin, aina priimaa. Minusta sen pitää olla tärkein asia myös yritysmaailmassa, sillä se on kaiken lähtökohta. Pitää myös osata ja muistaa nauttia matkasta ja hetkestä, sillä kaikki loppuu aikanaan.

Matkani yrittäjänä on ollut mielenkiintoinen ja varsinkin opettavainen. Urheilusta jäi paljon asioita reppuun, joista on ollut hyötyä nykyelämässä. Jos ensin sai harrastuksesta, lajista jota rakasti, pitkäksi aikaa ammatin, niin kyllähän tämäkin aika hienoa hommaa on ollut. Ylivoimaisesti hienointa on ollut rakentaa oma tiimi, jonka kanssa olen saanut työskennellä. Tässä olen mielestäni onnistunut parhaiten. Tittelini on toimitusjohtaja (kun olen yrityksen perustanut), mutta harva sitä toimistossamme vieraillut huomaa, sillä hierarkia pidetään meillä minimissä. On ollut kiva tulla töihin ja pitää hauskaa työn merkeissä, oppia hienoilta ihmisiltä uutta sekä saada tuoreita näkökulmia. Vaihtuvuus on ollut meillä vuosien varrella minimaalista. Niinhän se on, että jos hyvät tekijät poistuvat, on esimiehen ensimmäisenä katsottava peiliin, mietittävä omaa toimintaansa kriittisesti ja opittava.

Tavoitteeni on ollut rakentaa yrityksestämme henkilöstölle ”hieman enemmän kuin pelkkä työpaikka” niin, että jokainen joukkomme jäsen tuntisi näin. Olemme töissä läsnä ja tunteella, emme vain paikalla. Tämä ei tarkoita sitä, että elämän arvojen pitäisi muuttua – päinvastoin! Työ ei saa olla kenelläkään kolmen tärkeimmän asian joukossa elämässä, mutta urheilussakin kuuluu sanonta ”tunne puuttuu” – silloin ei tapahdu mitään. Sitä en tiedä olenko täysin tässä tavoitteessani vielä onnistunut, mutta yritystä aidosti on.

Kun henkilöstö aidosti välittää toisistaan, välittää se automaattisesti myös yhtiöistä, tästä seuraa sitoutuminen. Kaikki hyvä lähtee aidosta välittämisestä.

On ollut hienoa seurata tiimin oma-aloitteisuutta, sitoutuneisuutta ja idearikkautta. Silloin kuin oma kapasiteetti loppuu, tiimi ottaa ohjat. Ihan sama kuinka kauan on ollut talossa tai mikä on titteli, sana on ja tulee olemaan vapaa. Itse kun vieläkin ”lämmään” paremmin kuin täyttelen exceleitä. En myöskään ole suuri strategisti tai visionääri, mutta perusasioillakin selviää yllättävän hyvin.

Yksilöiden yhteistyö on erittäin tuttua joukkueurheilusta ja täysin sovellettavissa yritysmaailmaan.

Palavereissa pyrin pitämään oman puheeni minimissä ja kuunnella fiksuja ammattilaisia. Usein parhaat ideat tulevat muilta kuin esimiehiltä, etenkin hiljaisimmilta, kun heitä vain kuunnellaan. Mielestäni esimiehen ei tarvitse myöskään esittää kaikkitietävää, vaikkakin joskus tästä seuraa valtataisteluja. Yleisesti omaa erinomaisuuttaan painottavilla henkilöillä on lähinnä itsetunto-ongelmia, jolloin pätemisen tarve ajaa tekemisen ohi.

Minulla on ensisijaisesti tiimi ja henkilöstöä, minulla ei ole työntekijöitä eikä varsinkaan alaisia.

Vaikeita tilanteita tulee joka tiimille ja silloin ei lisäpaine tai ”ruuvin kiristys” yleisesti auta (tosin paineiden rakastajiakin löytyy), koska ihmiset menevät lukkoon ja aktivoivat puolustusmekanisminsa (pelko tulevasta). Ainoa lääke suunnan korjaukseen on keskittyä yrityksen ydintoimintoihin, positiivisuuteen sekä lopettaa kaikki ylimääräinen kehittäminen. Samalla systeemillä katkaistiin aikanaan myös jääkiekon tappioputket eli yksinkertaistamalla, rakentamalla positiivista henkeä sekä itseluottamusta. Ei se toki aina helppoa ollut, kun pelattiin ”iso apina selässä”.

Tiimidynamiikka

Alusta asti olen huomannut että erilaiset ihmiset tasapainottavat toisiaan erittäin hyvin. Olen työskennellyt koko 10 vuoden taipaleen yrityksemme tukipilarin kanssa, eikä yhtään yhteentörmäystä ole tullut. Tämän olen pitänyt mielessäni vuosien varrella, kun olemme lisänneet henkilöstöämme. ”Hössöttäjille” pitää olla ”järkkymättömiä” tyyppejä tasapainottamassa tilanteita. Näiden suhde tiimeissä on tärkeä. Yritämme pitää työtehtävät mahdollisimman monipuolisina, sillä tarkoitus ei ole lokeroida ihmisiä vain tiettyyn tehtävään (mielekkyys), vaan huomioida jokaisen osaaminen sekä kiinnostus tilanteiden mukaan. Virtuaalitiimit jyräävät, kollegaa autetaan ja tilanteisiin heittäydytään tarpeen mukaan koko rintamalla. Kun etsimme tiimiimme vahvistuksia, on mielestäni tärkeää, että useampikin tiimimme jäsen keskustelee potentiaalisen ehdokkaan kanssa. Elämme avokonttorissa, joten uuden henkilön on toimintatyyliltään sovittava mahdollisimman hyvin porukkaan. Tämä ei tarkoita, että hakisimme vain tiettyjä ominaisuuksia tai lisää meidän itsemme kaltaisia. Haemme henkilöitä, jotka tuovat mukanaan ideoita ja kertovat meille mitä voisimme tehdä paremmin – ihmisiä, jotka avartavat meidän näkökenttäämme entisestään. Työroolista riippumatta jokaisen työpanoksen arvostus pitää näkyä ja kuulua positiivisena palautteena. Tämä ei ole pelkästään esimiehen tehtävä, vaan sen tulisi olla kaikkien yhteinen agenda.

Tiimityössä pätee sama kuin kaukalossakin: yksin huono, yhdessä hyvä.

Mielestäni esimiehen tärkein tehtävä on pitää huoli, että ihmiset jaksavat, olla paikalla/saatavilla, huolehtia motivaatiosta sekä innostaa, luottaa ja kannustaa parhaansa mukaan (innostuneet onnistujat). Välillä kannatta kysellä muitakin kuulumisia kuin vain pelkkiä myyntilukuja tai työtilannetta, eikä esimiehen luotettavuudestakaan haittaa ole. Itse en ole lähtenyt vetämään mitään työroolia, vaan omana itsenäni olen mennyt – hyvässä ja pahassa. Tiimini on kyllä 10 vuodessa huomioinut niin heikkouteni kuin vahvuuteni ja hyvä niin. Omassa toiminnassani on varmasti vielä paljon parannettavaa, mutta opin ja opettelen loppuun saakka. Toki meilläkin tavoitteiden mukaan toimitaan eli ei täällä aina vietetä päiviä pelkästään naureskellen. Vuosittain olemmekin jaksaneet kasvaa hienosti. Nollasta lähdimme, ja nykyään pyörimme kahdeksannumeroisessa liikevaihdossa. ”Pakkokasvua” ei ole ollut, mutta mahdollisuus kasvuun on joka vuosi. Ajatuksen tasolla tämä on erittäin tärkeä juttu. Emme myöskään kilpaile toisiamme vastaan sisäisesti, vaan menemme yhdessä rintamassa eteenpäin. Tavoitteiden pitää toki aina olla realistiset, jotta niihin kaikki sitoutuvat.

Yrityksen kasvu muodostuu henkilöstön omasta halusta tehdä tiimityötä ja menestyä. Jokaisen arvostus, motivoituneisuus sekä onnistumisen ilo ruokkivat tätä kipinää ja mikä tärkeintä, työpaikalla pitää olla kivaa.

Yrittäminen

Yrittäminen toki on haaste, riski ja tuo paljon vastuuta, mutta itse ainakin rakastan haasteita ja erityisesti kilpailua. Olenko yrittäjä vielä tulevaisuudessa? Sitä en tiedä. Automyyjänäkin olemisesta tykkäsin ja koulutukseltani olen talonrakentaja, mutta niihin hommiin ei nykytaidoillani ole asiaa. Jääkiekkouran jälkeen vain päätin, että opettelen jotain muuta, laitan urheilijaegon narikkaan, menen heti töihin ja asetan uudet tavoitteet. Halusin saada elämässäni aikaan muutakin kuin jääkiekkouran. ”Suojatyöpaikoiksi” ei voi kukaan ammattejani kutsua, sillä itse olen ne hankkinut. Se on minulle henkilökohtaisesti tärkeä asia. Urheilun jälkeinen arki on ollut hienoa. Haasteita ja tavoitteita on löytynyt riittävästi, mutta normaalielämä on kuitenkin tasaisempaa ja ehkä turvallisempaakin – ainakin siltä se on tuntunut. Olin jo tottunut tulos tai ulos -systeemiin, joka toisaalta tekee jääkiekosta niin hienoa. Elinhän lähes ”yhden kortin” varassa ensimmäiset 34 vuotta. Päivittäinen fyysinen kipu on myös poissa. Jääpussien kanssa ei tarvitse kotiin enää lähteä eikä tikkejäkään ole työpäivien jälkeen tarvittu.

On tärkeää muistaa, että kaikille tulee nousuja sekä laskuja. Se, miten aallonharjalla käyttäydyt ja ihmisiä kohtelet, muistetaan erittäin hyvin myös laskuvaiheessa. Pienimuotoinenkin menestys, tai edes tunto siitä, sekoittaa vain valitettavasti monen pään. Laitetaanpa siis asiat oikeaan perspektiiviin.

Muita huomioitani matkan varrelta:

  • Älä ole liian sinisilmäinen.
  • Toimi niin, että voit nukkua yösi rauhassa.
  • Luota 110 % luotettaviin.
  • Huolehdi vain niistä asioista, joihin voit vaikuttaa.
  • Ole nöyrä työtä kohtaan, mutta unelmoi ja pidä itseluottamus raudanlujana!

”Kun tunnen omat heikkouteni ja vahvuuteni, ei kritiikki kaada yhteistyötä ihmisen kanssa, joka minua loukkaa tai kritisoi. Tässäkin lähtökohta yhteistyölle on itsensä ja toisen tunteminen sekä hyvä itsetunto. Toinen ääripää on nähdä vain ongelmat, etkä osaa arvostaa toista ihmistä. Oma asenne ratkaisee.” -Erkka Westerlund

Monta vuotta on yhteistä taivalta takana, on kasvettu, opittu toisiltamme ja ennen kaikkea pidetty yhtä. Tarinamme on jo nyt vertaansa vailla ja seikkailu jatkukoon…

Kiitos koko Innolink Staffille!

 


Viimeisimmät artikkelit: